Vaaliohjelmani

Vaaliohjelma kunnallisvaalit 2012 : ”Oman kunnan puolesta”

Kiuruveden Keskusta tekee, mitä parhaiten osaa, eli keskittyy asiaan. Haluan yhteistyössä taata hyvän elämän edellytykset kaikille kuntalaisille. Haluan taata kunnalliset palvelut lähellä ja riittävän laadukkaina. Oma Kiuruveden kaupunki on asia, josta pidän kiinni loppuun saakka.  Kuntatalouden on oltava vakaa ja realistisella pohjalla.

Uskon, että päätöksenteon on oltava vilpittömästi lähellä ihmisiä. Minulle on tärkeää, että asunpaikasta ja ihmisen taustasta riippumatta kaikilla on mahdollisuus hyvään kouluun ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon.

Kunnan on tarjottava edellytykset elinvoimaisille yrityksille ja yrittäjyydelle.  Työ on jokaisen ihmisen oikeus. Myös pätevällä kaavoituksella viedään kehitystä eteenpäin. Puolustan ja tuen paikallista yrittäjyyttä. Lupaa tehdä kaikkeni, että työtä tulisi paikkakunnalle uusien yritysten ja investointien muodossa.

 

Viisas kunta panostaa myös työhyvinvointiin. Maataloudella on erityinen merkitys Kiuruveden menestymiselle. Kiuruvedellä tulisi hyödyntää puuta ja muita uusiutuvan energian lähteitä nykyistä paremmin yksin tai yhteistyössä alan yritysten kanssa sähkön, lämmön, biokaasun tai etanolin/dieselin tuotannossa.

Tavoitteenani on  ehkäistä nuorten ja ikäihmisten syrjäytymistä panostamalla hyviin ja edullisiin kulttuuripalveluihin. Tuen työssäkäyviä jaksamisessa. Tapahtumiin ja palveluihin tulee saada eläkeläis- ja työttömyysalennukset. Kulttuuritarjonnan on oltava laajaa ja monipuolista.

Haluan kehittää erilaisia tukimuotoja, kuten kuntalisää ja kunnallista kotiapua lapsiperheille. Tavoitteenani on taata turvallinen lapsuus ja perhe kaikille. Tasapuoliset päivähoitopalvelut ja laadukas opetus sekä turvallinen oppimisympäristö ovat tavoitteita.

Omasta terveyskeskuksesta pidän lujasti kiinni. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on tulevaisuuden suuntaus. Rohkaisen osallistumaan vapaaehtois- ja talkootyöhön sekä harrastustoimintaan, jotka tutkitusti lisäävät ihmisten hyvinvointia. Yhteisöllisyydellä ja osallisuudella voidaan myös ehkäistä ikäihmisten syrjäytymistä.

Kiuruveden ikäihmiset ovat voimavara, rikkaus ja hiljaisen tiedon lähde. Tukea tarvitseviin on panostettava lisää, kuten perhehoitoon ja omaishoidontukeen sekä laadukkaaseen laitoshoitoon.

Kiuruvetisyys ja Savolaisuus ovat tärkeitä asioita maakuntien Suomessa. Uudistukset eivät voi kuitenkaan perustua Kokoomuksen ja SDP:n tapaan ideologiselle keskittämisvimmalle. On muistettava, että myös valtiolla on tärkeä aluekehittämisvastuu.

Miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen on keskustalaisen kuntapolitiikan olennainen ja tärkeä tavoite. Tämän tasa-arvonäkökulman pitää olla kiinteä osa kaikkea päätöksentekoa ja toimintaa kunnissa.   

En hyväksy ihmisten epäasiallista kohtelua heidän uskontonsa, ihonvärinsä, syntyperänsä, vammaisuutensa, sukupuolisen suuntautumisensa tai muun vastaavan tekijän perusteella. Rasismia emme suvaitse missään muodossa.

Castaneda, henkimaailma ja muutoksen tuuli

3.1.2012 23:15 Usko Ahonen

• Kulttuuri

3 kommenttia

• 
  

Carlos Castaneda, henkimaailma ja todellisuus

Hiljattain käsiini eksyi Castanedan kirja unien tulkinnasta. Tämä filosofian tohtori tapasi ja kirjasi ylös tapaamisiaan ja opetuksia, joita Jaqui-intiaaninoita Don Juan Matus hänelle välitti. Kertomukset ovat hyvin mielenkiintoisia sillä ne kertovat henkimaailman ja paholaisten todellisuudesta. Samantapaisia todistuksia on tehty läpi aikojen kaikissa kulttuureissa, kuten ufotutkija Jacques Vallee on todennut tutkittuaan historian eri myyttien ja kertomuksien syntyä.

Kertomukset on tiivistetty hyvin kahteen viimeiseen kirjaan, jotka Castaneda kirjoitti. Lyhyesti Don Juan toteaa todellisuudesta: Ihmiskunta on matkalla suureen tietoisuuteen, mutta se on keskeytynyt johtuen ulkoisista voimista. Nämä voimat ovat psyykkisiä parasyytejä, universumin pahoja, moraalittomia ja tyhjiä tietoisuuksia, joilla ei ole sielua kuten ihmisillä. Don Juan kertoo, kuinka tekemällä yhteistyötä eri aikoina noidat ovat saaneet paranormaaleja kykyjä, kuten mielenhallintaa kirousten avulla, selvännäkemisen taitoa tai kykyä muuttua eläimiksi.

Kun tarkkailen maailmaa, huomaan merkkejä ja todisteita näiden, Archoneiksi kutsuttujen tietoisuuksien toiminnasta kaikkialla, missä käytetään valtaa. Populaarikulttuuri kokonaisuudessaan ja siihen liittyvä mielenmuokkaus ja hallinta vieroittavat ihmistä pois normaalista yhteydellisyydestä häiriintyneeseen käyttäytymiseen. Ihmisiä riivaa sairaalloinen egosentrisyys, hulluutta hiipova halu hallita ja omistaa sekä luonnoton hybris tuhota ja hallita luontoa ja luomakuntaa. Ihmiskunnan, erityisesti länsimaisen kulttuurin psykoottisuus on ilmiselvää.

Välistä ajattelen, että olen oikeassa paikassa täällä maalla luonnon rauhassa, missä vietän aikaa laadullisesti korkeiden harrastusten parissa. Liikun paljon ja seuraan mielenkiinnolla mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu. Sillä uskon, että ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus on alkaa voimakkaan muutoksen lähivuosina, joka tulee johtamaan nykysen elämäntavan lakkaamiseen ja korvautumiseen uudella ja paremmalla. Sellaisella jossa ihminen ja hänen todelliset tarpeensa ovat keskiössä talousfasismin, markkinarikollisuuden ja tietoisuusmuokkauksen sijaan.

Niin, jos et vielä tiennyt tätä: Me kaikki olemme kollektiivisen mielenhallinan vallassa, enemmän tai vähemmän. Castaneda puhuu tästä ja samoin esimerkiksi John Lashin gnostilaiset kirjoitukset jotka ovat hyvin suositeltavia tutustumisen kohteita kaikille ajatteville.

Kaikki askeesissa eläneet opettajat kertovat samaa: ole skeptinen, tarkkaile ennenkaikkea itseäsi ja mieltäsi, jota et hallitse. Mieli kirkastuu kuin lampi tuulen jälkeen kun annat aikaa, ja opit erottamaan mielessäsi ulkopuolisen henkimaailman vaikutuksen. Tässä prosessissa ei valmistu koskaan, valastuminen tulee vähitellen.

Pari ajatusta kuolemasta

6.1.2012 22:01 Usko Ahonen

• Kulttuuri
• elämä
• kuolema
• totuus
• viisaus

15 kommenttia

• 
  

Kuolema modernissa maailmassa

Modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole mitään todellista käsitystä kuolemasta tai siitä , mitä kuollessa tai kuoleman jälkeen tapahtuu. Opetetaan “tieteen” illuusiota,; Kuolema merkitsee kaiken loppumista ja menettämistä. Tämä johtaa siihen, että suurin osa elää joko kuoleman kieltämisen tai kuolemanpelon vallassa.

Toinen tapa suhtautua asiaan on naivius; Olla huolettoman hilpeä ja ajatella, että jostain selittämättömästä syystä kuolema juuri heidän kohdallaan järjestyy parhain päin eikä siitä tarvitse olla huolissaan. Näin ajatellaan kunnes se sattuu omalle kohdalle. Olemisen sietämätön keveys? Molemmat ovat kaukana asian todellisesta merkityksestä.

Kaikki maailman hengelliset tradition ovat ilmaisseet selvästi, että kuolema ei ole loppu. Kaikilla niillä on oma näkemyksensä tulevasta. Mutta näiden opetuksista huolematta moderni yhteiskunta on enimmäkseen hengellistä autiomaata, jossa kuvitellaan, että tämä elämä on kaikki mitä on. Useimmilla ei ole uskoa kuolemanjälkeisyyteen, ja heidän elämänsä on vailla perimmäistä merkitystä.

Lietsooko kuolemanpelko jopa elinympäristön tuhoamista? Hedoniaa ja narsismia varmastikin. Ja sen kyllä huomaa. Buddhan mielestä elämää tulisi käyttää kuolemaan valmistautumiseen. Voisimme tässä ja nyt etsiä elämäämme tarkoitusta. Tehdä jokaisesta hetkestä tilaisuus muuttua ja valmistautua. Koko sydämmestä, täsmällisesti ja rauhallisin mielin, kuolemaan ja ikuisuuteen. Elämä ja kuolema ovat yksi kokonaisuus.

Suosittelen tutustumaan esim. Tiibettiläiseen kuolleiden kirjaan. Toinen hyvä on Tiibettiläinen kirja elämästä ja kuolemasta, josta ylläolevat ajatukset ovat.

Olen ryssän näköinen

15.4.2012 20:09 Usko Ahonen

• Kulttuuri

6 kommenttia

• 
  

Kun ex-vaimoni tuli tänne Yhdysvalloista, tuli puhetta ulkonäöstäni. Siis, olivat keskustelleet siellä USA:ssa kuvastani, se oli sellainen sotilaspassikuva, hieman vanha, mutta edustava. Anoppi oli todennut, että on komia poika, mutta muistuttaa venäläisiä enemmän kuin skandinaaveja. Tämä sitten rouva kertoi minulle täysin tietämättömänä, että ei voisi olla loukkaavaa tai epäsopivaa. Ja eihän se loukkaavaa olekaan; venäläiset ovat kaunis kansa ja erityisesti kulttuuri on vanha ja rikas, verrattuna esimerkiksi suomalaisiin.

Minulla silmät ovat tosiaan aika tihruiset ja poskipäät ovat korkeat. Silmät tosin ovat vaaleansiniset ja hiukset ruskeat. Tarkemmin en osaa näitä ulkonäöllisiä kasvonpiirteitä kuvata. Ihmisrotuani kutsuvat valkoiseksi ja sielultani olen kai suomalainen, ainakin tämä ex-vaimo sen huomasi. Kulttuurierot olivat suuret.

Kansanedustaja Hirvisaari on sanonut James Bondin esittäjästä Daniel Graigista, että: ”Hän on ihan ryssän näköinen. Hän kertoo, että hänen on hyvin vaikea samaistua tähän (Miksi hänen tarvitsisi?) Minäkin kuulemma olen venäläistä muistuttava, amerikkalaisten silmiin. En siis voisi olla James Bond. Tätä logiikkaa noudattaen, James Hirvisaari taas voisi esittää James Bondia, ainakin ulkonäkönsä perusteella, omasta mielestään.

Minua ei ulkonäköni häiritse. Toivoisin eläväni maailmassa, jossa ulkonäköseikkoja ei painotettaisi kovinkaan paljoa. Pidän sitä itse asiassa turhamaisena, että ulkonäkö voisi esimerkiksi ratkaista, kuka saa olla sankari ja kuka ei. James Hirvisaari, perussuomalaisten kansanedustaja on eri mieltä. Hänen mielestään ulkonäkö ja etninen tausta ovat ratkaisevia, ilmeisesti useammissakin asioissa.

Mielestäni tällainen on lapsellista ajattelua. Hirvisaari on sanonut paljon muutakin melko lapsellista, mutta en puutu nyt siihen. Lapsellisuus on jopa voimavara esimerkiksi luovassa työssä. Silloin, kun ollaan tekemisissä vakavien asioiden kanssa, kuten vallan, se voi olla haitta. Kansanedustajalla on valtaa, varsinkin ryhminä. On sanottu, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Toivottavasti ei liikaa.


http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103194-kumpi-luo-suomiviha...

Pari asiaa hirvenmetsästyksestä

21.4.2012 12:37 Usko Ahonen

• Vapaa-aika
• Pari asiaa hirvenmetsästyksestä

6 kommenttia

• 
  

Hirvenmetsästysporukka Uukuniemellä makkkaranpaistossa

Metsästyskortti on siis hankittu, ase ostettu ja merkki ammuttu. Mielessä hohtaa jahdin jännitys porukassa, joka voi olla tuttu tai tuntematon. Nykyaikainen jahti tapahtuu koiralla, joka päästetään luontoon mahdollisimman tuoreille jäljille. Metsästäjät käyttävät siimaa yleensä yksityisteiden varsilla. Hirvi katkaisee langan, ja aamulla tämä huomataan. Jos on syytä olettaa, että hirvi(et) ovat vielä metsästysalueella, koira päästetään tuoreille jäljille ja koiramies seuraa GPS-paikannuksen avulla koiransa liikkeitä. Passimiehet piirittävät alueen, ja pyrkivät kaatamaan eläimen yhdellä tarkalla laukauksella sen yrittäessä murtautua läpi saarrostusketjun.

Huomioon otettavat asiat:

1. Hyvä ja pirteä mieli, joka syntyy hyvin nukutun yön jälkeen, ja tuhdin aamiaisen ravitsemana.
2. Zen-buddhalainen lehmänhermoja vaativa asenne passissa, jossa luonnon seuraaminen saattaa jatkua useita tunteja.
3. Passievästä taukoja varten. Termospannullinen kahvia tai teetä. Limonadia, iso pullo. Meetvursti, juusto ja kinkkuvoileipiä. Makkaraa paistettavaksi, sekä sinappia.
4. Jahtiryypyt otetaan jahdin päätyttyä. Eikä välttämättä silloinkaan.
5. Aseturvallisuus ja ampumasektorien noudattaminen ovat elintäkeitä.
6. Jahdin johtajan ohjeiden noudattaminen, vaikka joskus ne väärälle tuntuisivat.
7. Kaadon jälkeinen saaliin noutaminen pois luonnosta tapahtuu yhteisvoimin. Samoin ruhon kuljetus nylkypaikalle, vinssaus ja nylkeminen. Puhumattakaan suolistuksesta kaatopaikalla.
8. Saaliin jako tapahtuu tasapuolisesti, samoin kustannukset jaetaan tasan.

Hirvenmetsästys on joukkuetoimintaa, ja parhaimmillaan on myös miehisen veljeyden kokonaisvaltainen kokemus. Siinä on myös positiivinen maanpuolustushenkinen sävy. Palkintona myös on riistaliha, jonka käyttöarvo on hyvin korkea makunsa jo luonnonmukaisuutensa vuoksi.

Kesäkatiskat järvessä!

7.5.2012 18:57 Usko Ahonen

• Vapaa-aika

6 kommenttia

• 
  

Kiuruveden Etelälahden tulvarantaa

Koirani Kaiku ja kuusikiloinen. Molemmat kuvat Usko Ahonen 7.5.2012

Kovasti Kiurujärvi tulvii, pienistä puroistakin tuli lammikoita, jossa monituiset sorsat ja joutsenet uivat. Tästä huolimatta on katiskojen laskun aika. Verkoilla on hankalaa, sillä järvi on täynnä tulvaveden tuomaa roskaa, joka tarttuu ja sotkee, tekee kalastamisesta liian hankalaa.
Siis katiskoille! Ja ne tiettyihin tuttuihin paikkoihin, jossa liikkuu se ahven, jonka odotan uivan sisään pyydykseen, ja kutsuvan kaverinsa luokseen. Ei tarvinnut kauaksi soutaa, paikat löytyivät tunnustelemalla pohjaa, sinne mättään viereen ne katiskat lumpsahtivat.
Kaiku koirani oli innoissaan, ensimmäinen uintireissu luonnonvedessä tänä vuonna. Likaista vettäkin se latki, ja heitti päälleni vettä turkista. Vapisten kylmästä se seurasi tapahtumia.
Toiveet ovat korkealla ylihuomenna, kun pyydykset koitetaan. Kuvassa tänään otettu kuva rannasta, joka siirtynyt merkittävästi mutta väliaikaisesti sisämaahan.
Lisäys: Illansuussa eräs kaverini soitti, ja kertoi ylimääräistä kalaa olevan. Sitä oli noin 20 kiloa, saavissa melkoinen saalis. Suurinta tarjosin koiralle.

Tuntematon potilas

16.5.2012 23:17 Usko Ahonen

• Kulttuuri

7 kommenttia

• 
  

Tämä tapahtui jonkinaikaa sitten siellä jossakin. Oli auringonkirkas talvinen sunnuntai-iltapäivä. Vastaanotto oli työntäyteinen, muttei kiireinen. Tämä muuttui äkisti.
Oli kyseessä aivan ensimmäisiä kertojani lääkärinätöissä. Kokemusta oli vähän, jos ei ollenkaan.
Iltapäiväkävelyllä ollut pariskunta oli nauttinut kauniista talvisäästä. Tien päältä jo soitettiin, että vakavammasta oli kyse. Vastaanottohuoneessa paareilla makasi disorientoitunut, psykoottinen mies. Tarkempi tutkimus paljasti, että kyseessä oli neurologinen ongelma. Hyvin vakava sellainen, ja tila heikkeni nopeasti. En ehtinyt lähetettä kirjoittaa, vaan hyppäsin ambulanssiin ja matkalle keskussairaalaan. Kuski ajoi aivan järjetöntä vauhtia jäisellä valtatiellä ja minua pelotti. Tunsin, kun takavetoinen ambulanssimersu heittelihti hallitusti tiellä.

Ennen lähtöäni mukana ollut vaimo kyynelehti jo aavistaen tulevaa. Hänen katseessaan ja kasvoillaan oli se täydellinen avuttomuuden tunne, pelko läheisen menettämisestä. – Eihän se ole mitään vakavaa, hän sopersi kolmisen kertaa. En tiennyt mitä vastata, koska en tiennyt vastausta. Tilanne viittasi massiiviseen aivoverenvuotoon. Hän oli niin kauhistunut, kuin ihminen voi vain olla.

Mies oli muodoltaan karski, jämäkkä ja tanakka viisikymppinen. Papereissa luki, että hän oli entinen kapiainen, sotilasmestari. Pidin häntä kädestä kiinni, ja hän puristi takaisin. Istuin hänen vieressään, katsoin häntä ja tarkkailin elintoimintoja.

Hän ei kyennyt puhumaan. Hänen aivonsa olivat paraikaa tuhoutumassa. Ja se hänen ilmeensä! Se oli kuin vastasyntyneellä lapsella, täynnä ihmetystä ja pelkoa. Selitin hänellä kerta kerran jälkeen, mitä on tapahtumassa. Luulen että jossakin vaiheessa hän ymmärsi, ja rauhoittui hieman. Silitin hänen otsaasa. Ambulanssi ajoi hurjasti. Viimein saavuimme perille.

Myöhemmin kuulin, että hän menehtyi Oulun yliopistosairaalassa seuraavana päivänä. Minä valkoisine takkeineni olin viimeinen jonka hän näki ennen kuolemaansa. Hän oli tajuton saavuttaessa keskussairaalaan.

Kaikki ihmiset kuoleman kohdatessaan ovat avuttomia ja pelokkaita. Aivan kaikki, ne viimeiset hetket.

Tämä tarina on tosi.