maanantai 17. syyskuuta 2012

Castaneda, henkimaailma ja muutoksen tuuli

3.1.2012 23:15 Usko Ahonen

Kulttuuri

3 kommenttia

Carlos Castaneda, henkimaailma ja todellisuus

Hiljattain käsiini eksyi Castanedan kirja unien tulkinnasta. Tämä filosofian tohtori tapasi ja kirjasi ylös tapaamisiaan ja opetuksia, joita Jaqui-intiaaninoita Don Juan Matus hänelle välitti. Kertomukset ovat hyvin mielenkiintoisia sillä ne kertovat henkimaailman ja paholaisten todellisuudesta. Samantapaisia todistuksia on tehty läpi aikojen kaikissa kulttuureissa, kuten ufotutkija Jacques Vallee on todennut tutkittuaan historian eri myyttien ja kertomuksien syntyä.

Kertomukset on tiivistetty hyvin kahteen viimeiseen kirjaan, jotka Castaneda kirjoitti. Lyhyesti Don Juan toteaa todellisuudesta: Ihmiskunta on matkalla suureen tietoisuuteen, mutta se on keskeytynyt johtuen ulkoisista voimista. Nämä voimat ovat psyykkisiä parasyytejä, universumin pahoja, moraalittomia ja tyhjiä tietoisuuksia, joilla ei ole sielua kuten ihmisillä. Don Juan kertoo, kuinka tekemällä yhteistyötä eri aikoina noidat ovat saaneet paranormaaleja kykyjä, kuten mielenhallintaa kirousten avulla, selvännäkemisen taitoa tai kykyä muuttua eläimiksi.

Kun tarkkailen maailmaa, huomaan merkkejä ja todisteita näiden, Archoneiksi kutsuttujen tietoisuuksien toiminnasta kaikkialla, missä käytetään valtaa. Populaarikulttuuri kokonaisuudessaan ja siihen liittyvä mielenmuokkaus ja hallinta vieroittavat ihmistä pois normaalista yhteydellisyydestä häiriintyneeseen käyttäytymiseen. Ihmisiä riivaa sairaalloinen egosentrisyys, hulluutta hiipova halu hallita ja omistaa sekä luonnoton hybris tuhota ja hallita luontoa ja luomakuntaa. Ihmiskunnan, erityisesti länsimaisen kulttuurin psykoottisuus on ilmiselvää.

Välistä ajattelen, että olen oikeassa paikassa täällä maalla luonnon rauhassa, missä vietän aikaa laadullisesti korkeiden harrastusten parissa. Liikun paljon ja seuraan mielenkiinnolla mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu. Sillä uskon, että ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus on alkaa voimakkaan muutoksen lähivuosina, joka tulee johtamaan nykysen elämäntavan lakkaamiseen ja korvautumiseen uudella ja paremmalla. Sellaisella jossa ihminen ja hänen todelliset tarpeensa ovat keskiössä talousfasismin, markkinarikollisuuden ja tietoisuusmuokkauksen sijaan.

Niin, jos et vielä tiennyt tätä: Me kaikki olemme kollektiivisen mielenhallinan vallassa, enemmän tai vähemmän. Castaneda puhuu tästä ja samoin esimerkiksi John Lashin gnostilaiset kirjoitukset jotka ovat hyvin suositeltavia tutustumisen kohteita kaikille ajatteville.

Kaikki askeesissa eläneet opettajat kertovat samaa: ole skeptinen, tarkkaile ennenkaikkea itseäsi ja mieltäsi, jota et hallitse. Mieli kirkastuu kuin lampi tuulen jälkeen kun annat aikaa, ja opit erottamaan mielessäsi ulkopuolisen henkimaailman vaikutuksen. Tässä prosessissa ei valmistu koskaan, valastuminen tulee vähitellen.

Pari ajatusta kuolemasta

6.1.2012 22:01 Usko Ahonen

15 kommenttia

Kuolema modernissa maailmassa

Modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole mitään todellista käsitystä kuolemasta tai siitä , mitä kuollessa tai kuoleman jälkeen tapahtuu. Opetetaan “tieteen” illuusiota,; Kuolema merkitsee kaiken loppumista ja menettämistä. Tämä johtaa siihen, että suurin osa elää joko kuoleman kieltämisen tai kuolemanpelon vallassa.

Toinen tapa suhtautua asiaan on naivius; Olla huolettoman hilpeä ja ajatella, että jostain selittämättömästä syystä kuolema juuri heidän kohdallaan järjestyy parhain päin eikä siitä tarvitse olla huolissaan. Näin ajatellaan kunnes se sattuu omalle kohdalle. Olemisen sietämätön keveys? Molemmat ovat kaukana asian todellisesta merkityksestä.

Kaikki maailman hengelliset tradition ovat ilmaisseet selvästi, että kuolema ei ole loppu. Kaikilla niillä on oma näkemyksensä tulevasta. Mutta näiden opetuksista huolematta moderni yhteiskunta on enimmäkseen hengellistä autiomaata, jossa kuvitellaan, että tämä elämä on kaikki mitä on. Useimmilla ei ole uskoa kuolemanjälkeisyyteen, ja heidän elämänsä on vailla perimmäistä merkitystä.

Lietsooko kuolemanpelko jopa elinympäristön tuhoamista? Hedoniaa ja narsismia varmastikin. Ja sen kyllä huomaa. Buddhan mielestä elämää tulisi käyttää kuolemaan valmistautumiseen. Voisimme tässä ja nyt etsiä elämäämme tarkoitusta. Tehdä jokaisesta hetkestä tilaisuus muuttua ja valmistautua. Koko sydämmestä, täsmällisesti ja rauhallisin mielin, kuolemaan ja ikuisuuteen. Elämä ja kuolema ovat yksi kokonaisuus.

Suosittelen tutustumaan esim. Tiibettiläiseen kuolleiden kirjaan. Toinen hyvä on Tiibettiläinen kirja elämästä ja kuolemasta, josta ylläolevat ajatukset ovat.

Olen ryssän näköinen

15.4.2012 20:09 Usko Ahonen

Kulttuuri

6 kommenttia

Kun ex-vaimoni tuli tänne Yhdysvalloista, tuli puhetta ulkonäöstäni. Siis, olivat keskustelleet siellä USA:ssa kuvastani, se oli sellainen sotilaspassikuva, hieman vanha, mutta edustava. Anoppi oli todennut, että on komia poika, mutta muistuttaa venäläisiä enemmän kuin skandinaaveja. Tämä sitten rouva kertoi minulle täysin tietämättömänä, että ei voisi olla loukkaavaa tai epäsopivaa. Ja eihän se loukkaavaa olekaan; venäläiset ovat kaunis kansa ja erityisesti kulttuuri on vanha ja rikas, verrattuna esimerkiksi suomalaisiin.

Minulla silmät ovat tosiaan aika tihruiset ja poskipäät ovat korkeat. Silmät tosin ovat vaaleansiniset ja hiukset ruskeat. Tarkemmin en osaa näitä ulkonäöllisiä kasvonpiirteitä kuvata. Ihmisrotuani kutsuvat valkoiseksi ja sielultani olen kai suomalainen, ainakin tämä ex-vaimo sen huomasi. Kulttuurierot olivat suuret.

Kansanedustaja Hirvisaari on sanonut James Bondin esittäjästä Daniel Graigista, että: ”Hän on ihan ryssän näköinen. Hän kertoo, että hänen on hyvin vaikea samaistua tähän (Miksi hänen tarvitsisi?) Minäkin kuulemma olen venäläistä muistuttava, amerikkalaisten silmiin. En siis voisi olla James Bond. Tätä logiikkaa noudattaen, James Hirvisaari taas voisi esittää James Bondia, ainakin ulkonäkönsä perusteella, omasta mielestään.

Minua ei ulkonäköni häiritse. Toivoisin eläväni maailmassa, jossa ulkonäköseikkoja ei painotettaisi kovinkaan paljoa. Pidän sitä itse asiassa turhamaisena, että ulkonäkö voisi esimerkiksi ratkaista, kuka saa olla sankari ja kuka ei. James Hirvisaari, perussuomalaisten kansanedustaja on eri mieltä. Hänen mielestään ulkonäkö ja etninen tausta ovat ratkaisevia, ilmeisesti useammissakin asioissa.

Mielestäni tällainen on lapsellista ajattelua. Hirvisaari on sanonut paljon muutakin melko lapsellista, mutta en puutu nyt siihen. Lapsellisuus on jopa voimavara esimerkiksi luovassa työssä. Silloin, kun ollaan tekemisissä vakavien asioiden kanssa, kuten vallan, se voi olla haitta. Kansanedustajalla on valtaa, varsinkin ryhminä. On sanottu, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Toivottavasti ei liikaa.

http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103194-kumpi-luo-suomiviha...

Pari asiaa hirvenmetsästyksestä

21.4.2012 12:37 Usko Ahonen

6 kommenttia

Hirvenmetsästysporukka Uukuniemellä makkkaranpaistossa

Metsästyskortti on siis hankittu, ase ostettu ja merkki ammuttu. Mielessä hohtaa jahdin jännitys porukassa, joka voi olla tuttu tai tuntematon. Nykyaikainen jahti tapahtuu koiralla, joka päästetään luontoon mahdollisimman tuoreille jäljille. Metsästäjät käyttävät siimaa yleensä yksityisteiden varsilla. Hirvi katkaisee langan, ja aamulla tämä huomataan. Jos on syytä olettaa, että hirvi(et) ovat vielä metsästysalueella, koira päästetään tuoreille jäljille ja koiramies seuraa GPS-paikannuksen avulla koiransa liikkeitä. Passimiehet piirittävät alueen, ja pyrkivät kaatamaan eläimen yhdellä tarkalla laukauksella sen yrittäessä murtautua läpi saarrostusketjun.

Huomioon otettavat asiat:

Hyvä ja pirteä mieli, joka syntyy hyvin nukutun yön jälkeen, ja tuhdin aamiaisen ravitsemana.
Zen-buddhalainen lehmänhermoja vaativa asenne passissa, jossa luonnon seuraaminen saattaa jatkua useita tunteja.
Passievästä taukoja varten. Termospannullinen kahvia tai teetä. Limonadia, iso pullo. Meetvursti, juusto ja kinkkuvoileipiä. Makkaraa paistettavaksi, sekä sinappia.
Jahtiryypyt otetaan jahdin päätyttyä. Eikä välttämättä silloinkaan.
Aseturvallisuus ja ampumasektorien noudattaminen ovat elintäkeitä.
Jahdin johtajan ohjeiden noudattaminen, vaikka joskus ne väärälle tuntuisivat.
Kaadon jälkeinen saaliin noutaminen pois luonnosta tapahtuu yhteisvoimin. Samoin ruhon kuljetus nylkypaikalle, vinssaus ja nylkeminen. Puhumattakaan suolistuksesta kaatopaikalla.
Saaliin jako tapahtuu tasapuolisesti, samoin kustannukset jaetaan tasan.

Hirvenmetsästys on joukkuetoimintaa, ja parhaimmillaan on myös miehisen veljeyden kokonaisvaltainen kokemus. Siinä on myös positiivinen maanpuolustushenkinen sävy. Palkintona myös on riistaliha, jonka käyttöarvo on hyvin korkea makunsa jo luonnonmukaisuutensa vuoksi.

Kesäkatiskat järvessä!

7.5.2012 18:57 Usko Ahonen

Vapaa-aika

6 kommenttia

Kiuruveden Etelälahden tulvarantaa

Koirani Kaiku ja kuusikiloinen. Molemmat kuvat Usko Ahonen 7.5.2012

Kovasti Kiurujärvi tulvii, pienistä puroistakin tuli lammikoita, jossa monituiset sorsat ja joutsenet uivat. Tästä huolimatta on katiskojen laskun aika. Verkoilla on hankalaa, sillä järvi on täynnä tulvaveden tuomaa roskaa, joka tarttuu ja sotkee, tekee kalastamisesta liian hankalaa.
Siis katiskoille! Ja ne tiettyihin tuttuihin paikkoihin, jossa liikkuu se ahven, jonka odotan uivan sisään pyydykseen, ja kutsuvan kaverinsa luokseen. Ei tarvinnut kauaksi soutaa, paikat löytyivät tunnustelemalla pohjaa, sinne mättään viereen ne katiskat lumpsahtivat.
Kaiku koirani oli innoissaan, ensimmäinen uintireissu luonnonvedessä tänä vuonna. Likaista vettäkin se latki, ja heitti päälleni vettä turkista. Vapisten kylmästä se seurasi tapahtumia.
Toiveet ovat korkealla ylihuomenna, kun pyydykset koitetaan. Kuvassa tänään otettu kuva rannasta, joka siirtynyt merkittävästi mutta väliaikaisesti sisämaahan.
Lisäys: Illansuussa eräs kaverini soitti, ja kertoi ylimääräistä kalaa olevan. Sitä oli noin 20 kiloa, saavissa melkoinen saalis. Suurinta tarjosin koiralle.

Tuntematon potilas

16.5.2012 23:17 Usko Ahonen

Kulttuuri

7 kommenttia

Tämä tapahtui jonkinaikaa sitten siellä jossakin. Oli auringonkirkas talvinen sunnuntai-iltapäivä. Vastaanotto oli työntäyteinen, muttei kiireinen. Tämä muuttui äkisti.
Oli kyseessä aivan ensimmäisiä kertojani lääkärinätöissä. Kokemusta oli vähän, jos ei ollenkaan.
Iltapäiväkävelyllä ollut pariskunta oli nauttinut kauniista talvisäästä. Tien päältä jo soitettiin, että vakavammasta oli kyse. Vastaanottohuoneessa paareilla makasi disorientoitunut, psykoottinen mies. Tarkempi tutkimus paljasti, että kyseessä oli neurologinen ongelma. Hyvin vakava sellainen, ja tila heikkeni nopeasti. En ehtinyt lähetettä kirjoittaa, vaan hyppäsin ambulanssiin ja matkalle keskussairaalaan. Kuski ajoi aivan järjetöntä vauhtia jäisellä valtatiellä ja minua pelotti. Tunsin, kun takavetoinen ambulanssimersu heittelihti hallitusti tiellä.

Ennen lähtöäni mukana ollut vaimo kyynelehti jo aavistaen tulevaa. Hänen katseessaan ja kasvoillaan oli se täydellinen avuttomuuden tunne, pelko läheisen menettämisestä. – Eihän se ole mitään vakavaa, hän sopersi kolmisen kertaa. En tiennyt mitä vastata, koska en tiennyt vastausta. Tilanne viittasi massiiviseen aivoverenvuotoon. Hän oli niin kauhistunut, kuin ihminen voi vain olla.

Mies oli muodoltaan karski, jämäkkä ja tanakka viisikymppinen. Papereissa luki, että hän oli entinen kapiainen, sotilasmestari. Pidin häntä kädestä kiinni, ja hän puristi takaisin. Istuin hänen vieressään, katsoin häntä ja tarkkailin elintoimintoja.

Hän ei kyennyt puhumaan. Hänen aivonsa olivat paraikaa tuhoutumassa. Ja se hänen ilmeensä! Se oli kuin vastasyntyneellä lapsella, täynnä ihmetystä ja pelkoa. Selitin hänellä kerta kerran jälkeen, mitä on tapahtumassa. Luulen että jossakin vaiheessa hän ymmärsi, ja rauhoittui hieman. Silitin hänen otsaasa. Ambulanssi ajoi hurjasti. Viimein saavuimme perille.

Myöhemmin kuulin, että hän menehtyi Oulun yliopistosairaalassa seuraavana päivänä. Minä valkoisine takkeineni olin viimeinen jonka hän näki ennen kuolemaansa. Hän oli tajuton saavuttaessa keskussairaalaan.

Kaikki ihmiset kuoleman kohdatessaan ovat avuttomia ja pelokkaita. Aivan kaikki, ne viimeiset hetket.

Tämä tarina on tosi.

Tietoinen maailmankaikkeus – tiede todistanut paranormaalin?

30.12.2011 20:56 Usko Ahonen

25 kommenttia

Tieteen mukaan on luultavaa, että ihminen on myös henkiolento

Tässä blogissa keskityn Dean Radinin kirjaan The Conscious Universe, joka julkaistiin v.1997, ja oli välitön best seller. Radin on psykologian tohtori, kirjoittanut yli 200 tieteellistä artikkelia ja toiminut tutkijana ja paranormaalin kommentaattorina USA:n julkisessa mediassa.

Valitettavasti kirjaa ei ole suomennettu. Teoksessa Radin käy läpi tilastollista ja matemaattista tieteellistä dataa mitä on saatu kaikkina aikoina ESP-ilmiöistä (telepatia, psykokineesi, ennaltatietäminen). Radin tekee meta-analyysin (tieteellisen yhteenvedon) eri tutkimuksista, ja päätyy toteamaan, että ESP-ilmiöt ovat myös tieteellisesti todistettuja. Todistelu on pitävää ja pätevää ja jopa johtava skeptikko Robert T. Carrol on päätynyt pohtimaan mitä jos Radin onkin oikeassa.

Surullisena merkkinä suomalaisten tiedetoimittajien joukkosieluisuudesta tästä asiasta ei liene kirjoitettu tai käsitelty missään. Radinin teoria universaalista kaikkialla olevasta tietoisuudesta on saanut kannattajia ja kvanttitietoisuusteorioiden kehittäjät kuten fyysikko Roger Penrose ja Stuart Hameroff ovat lähellä tätä ajattelua. Mainittakoon, että neurologia tai kognitiotiede ei pysty selittämään inhimillistä tietoisuutta ja varsinkaan muuttuneita tietoisuudentiloja. Jälleen kerran kuuluisa ”tieteellinen maailmankuva” on vain todistamaton väite: Emme tiedä, ja voi olla että tiede ei koskaan tule tietämäänkään, kun sen rajat tulevat vastaan.

Dean Radin toteaa: Yksittäiset tutkimukset asperiinin hyödyllisestä vaikutuksesta ehkäistä sydänkohtauksia eivät tuoneet varmuutta asiaan, mutta suuri joukko tutkimuksia toivat luotettavan varmuuden. Sama pätee parapsyykkisiin ilmiöihin. Yksittäiset tutkimukset esim. telepatiasta eivät luotettavasti todista mitään varmaa, mutta sadat tutkimukset kertovat, että telepatia on todellista. Radin vetoaa kirjassaan asiasta tehtyihin tutkimuksiin, ja todistaa paranormaalin tosiasiaksi, jonka kanssa pitäisi elää. Psykokineesi-ilmiöstä (tavaroiden liikuttamisen mielen voimalla) Radin toteaa käyneensä läpi 837 tutkimusta, joiden meta-analyysissä todetaan tilastollisesti mahdottomaksi se, ettei ilmiötä esiintyisi.

Näillä asioilla on järisyttävä maailmankuvaa muuttava vaikutus jokaiselle omilla aivoillaan ajattelevalle ihmiselle. Se kertoo siitä, että ihmisten paranormaaleilla kokemuksilla on tieteelinen pohja. Todellisuus missä elämme ei ole materialistinen, vaan henkinen, spirituaalinen. On syytä kysyä vakavasti tieteellisesti perustellen, onko olemassa henkimaailma, onko ihmisellä kuolematon sielu ja onko olemassa esimerkiksi Jumala tai henkiolentoja ylipäätään? Kaikki maailman kulttuurit ovat aikojen saatossa uskoneet tuonpuoleiseen ja materiasta riippumattomiin henkiin. Ehkä ihminen on henkiolento, joka on vain hetken aineellisessa kehossa, aivan tieteellisesti sanoen. Halusi sitä itse tai ei.

Tiede ja totuus - toisistaan erotetut

1.1.2012 21:40 Usko Ahonen

4 kommenttia

Tieteellinen maailmankuva on myytti - Tiede jäsentää, ei selitä

Toisin kuin monet luulevat, on olemassa paljon vertaisarvioituja tutkimuksia ns. paranormaaleista ilmiöistä. Viime blogissani käsittelin Dean Radinin validia meta-analyysiä psi-ilmiöiden todellisesta olemuksesta. Radinhan tuli johtopäätökseen, että tietoisuus on ilmeisesti kaikkialla vallitseva kenttä, maailmankaikkeuden ominaisuus.

Artikkelissa (1) tehtiin meta-analyysi (yhteenveto 23 tutkimuksesta) kaukoparantamisen (esim. rukoilun) vaikutuksista, ja todettiin sillä olevan positiivisia vaikutuksia potilaiden paranemiseen. Vastaavia tutkimuksia on tehty muitakin esim. energiahoidosta, reiki-terapiasta ja saatu myös suotuisia tuloksia. On siis syytä epäillä, onko mekanistinen käsitys ihmisestä kuinka validi, edes tieteen valossa.

Kuolemanrajakokemuksia on myös tutkittu melko runsaasti. Tässä tutkimuksessa (2) todettiin niitä olevan 11% elvytykseen joutuneista. Tässä tutkimuksessa (3) käsitellään sokeita ihmisiä, joilla on ollut kehostapoistumiskokemus. Sokeat olivat saaneet näkönsä takaisin kokemuksen aikana, siis ”nähneet” ympäristönsä visuaalisesti. Tutkimukset tukevat henkiruumiin olemisen todellisuutta.

Tässä meta-analyyttisestä yhteenvedossa (4) ennaltatietämisen ilmiötä oli tutkittu vuosikymmenten aikana. Yli 50000 ihmistä oli ollut miljoonissa testitilanteissa. Ennaltatietäminen todistetaan ilmiönä, joskin sitä tapahtuu sattumanvaraisesti eikä sen mekanismeja ymmäretä. Ilmeisesti tietoisuus pystyy kulkemaan ajassa ja paikassa tuntemattomien väylien kautta. Miten tämä on mahdollista?

Tieteellisesti on tutkittu myös räyhänhenkiä, varsinkin tapauskohtaisesti, mutta yleisempiä teorioitakin on esitetty. Tutkimuksessa (5) kuvataan henkilö, jota poltergeist ilmiö häiritsi. Räyhänhenget ovat vuosisatojen saatossa korreloineet murrosikään tai raskauteen. Syyt ilmiöille harvinaiselle ovat täysin avoimet. Voisivatko ne olla demonisia henkiä?

Jälleensyntymää käsittelee Stevenson (6), joka kuvailee todistettuja tapauksia ihmisistä, jotka muistavat aiemman elämänsä yksityiskohtia ja tapahtumia tarkasti. Persoonallisuuden ominaisuuksia voi siirtyä sielunkierron yhteydessä. Idän suurissa filosofioissa mm. Tiibetin buddhalaisuudessa kuvataan tarkasti sitä prosessiä, jonka sielu läpikäy elämän ja kuoleman sykleissä. Mutta miksi emme yleensä muista aikaisemmista elämistämme mitään? Mitä ihmisyys oikein on?

Jokainen voi hakea tutkimuksia esim. Pubmed-tietohaun avulla, kuten tässä olen tehnyt. Haluaisin synnyttää keskustelua siitä, kuinka varmaa ns. tieteellinen tieto ylipäätään on? Itse olen kokenut paranormaaleja kokemuksia. Tätä kautta olen vakuuttunut niiden olemassaolosta.

Inhimillinen maailmankuva on muutoksessa. Nykyään on muotia olla taloudellinen yksikkö, jonka tehokkuus tuntuu määräävän paljon ihmisarvosta. Mammonaa et voi ottaa rajan taakse. Osa ihmisistä pakenee kuoleman todellisuutta illuusioihin mm. viihteen avulla. Monet uskovat tieteeseen uskonnon tavoin. Tällöin ihminen on viisas ja järkevä, sivistynytkin. Se ei ole kuitenkaan totta.

Meitä vedätetään tieteen avulla, joka on impotentti kertomaan mitään olennaista elämisen taidosta.

(1) ”The Efficacy of “Distant Healing”A Systematic Review of Randomized Trials” Annals of internal medicine June 6. 2000 Vol.132 n:o 11
(2) A qualitative and quantitative study of the incidence, features and aetiology of near death experiences in cardiac arrest survivors Volume 48, Issue 2, February 2001, Pages 149-156 Resuscitation
(3)Mindsight: Near-death and out-of-body experiences in the blind. Ring, Kenneth;Cooper, Sharon
Palo Alto, CA, US: William James for Center for Consciousness Studies. (1999). xix 217 pp.
(4)(Journal of Parapsychology, Vol. 53, December 1989"FUTURE TELLING": A META-ANALYSIS OF
FORCED-CHOICE PRECOGNITION EXPERIMENTS, 1935-1987By CHARLES HONORTON AND DIANE C. FERRARI
(5)The poltergeist man (1963). Journal of Analytical Psychology, 8:123-143
(6) The explanatory value of the idea of reincarnation
I Stevenson - The Journal of nervous and mental disease, 1977

HMISKUNNAN SUURIN UHKA?

2.1.2012 22:08 Usko Ahonen

15 kommenttia

Teknologian kehitys tuo mukanaan kauhukuvia

Viime vuosisadan loppupuolella filosofinen suuntaus nimeltään transhumanismi sai merkittävää huomiota, ja myös Suomeen perustettiin transhumanistinen yhdistys. Tämän aatteen mukaan on kannatettavaa pyrkiä ”parantamaan” inhimillisiä ominaisuuksia teknologian avulla. Esimerkiksi genetiikan, nanoteknologian ja informaatio- ja kognitiotieteiden avulla ihmisestä luotaisiin parannettuja versioita, jolloin esim. elinikää pidennettäisiin ja ihmisen tietoisuutta voitaisiin tehostaa teknologian avulla. Esim. filosofi Francis Fukujama tuomitsee transhumanismin maailman vaarallisempana aatteena. Siinä ihmisyys nähdään taakkana, jonka teknolgia poistaa.

Nämä ajatukset kuulostavat tieteissaduilta. Mutta todellisuudessa asialla on hyvin vakava puoli. Tästä esimerkkinä otan majuri Powellin (1) esitelmän sotateknologian tavoitteista tulevina vuosikymmeninä. Tässä kerrotaan USA:n yksityisen sotateollisen kompleksin ottaneen tavoitteeksi supertietokoneiden ja inhimillisen tietoisuuden naittamisen. Mielikuvituksellinen, mutta reaalinen tarkoitus on tehostaa yksittäisen sotilaan taistelukelpoisuutta aivo-kone liittymillä. Virtuaalitodellisuudesta on tarkoitus luoda niin todellinen, ettei sitä voi erottaa muusta todellisuudesta. Luonnollisesti eettinen pohdiskelu jää vähemmälle Powellin esitelmässä, jossa todetaan että asia voi kohdata jonkinasteista vastustusta julkisessa mielipiteessä.

Historiallisesti ihmisarvolla ei ole ollut merkitystä tieteellisissä kokeissa esim. USA:ssa (2). Kyseiset kokeet ja kehitystyö tehdään huippusalaisissa tutkimuslaitoksissa. Ilmeisesti ihmiskunta on tarkoitus laittaa tapahtuneiden tosiasioiden eteen, kun kohtaamme ensimmäisen cyborgin, ja ehkä ihmisyyden lopun. Transhumanistinen futuristi Raymond Kurzweil puhuu singulariteetistä, tilasta, jossa supertietokoneet ja inhimillinen tietoisuus kollektiivisesti kohtaavat ja sulautuvat toisiinsa verkottuneessa universumissa.

Luonnollisesti tämän ei pidä antaa koskaan tapahtua. Voihan olla, että teknologisesti kyseinen ajattelu on muutenkin mahdotonta. Tosiasia kuitenkin on, että mitä tulee vaikutusmahdollisuuksiin, ne ovat vähäiset. Yritä kertoa salaisille yksityisille tutkimuslaitoksille, että Helsinki-sopimus vuodelta 1964, YK:n ja muiden instanssien sopimukset kieltävät moisen tieteellisen toiminnan. Viesti tuskin menisi perille. On hyvin perustein epäilty, että USA:n liittovaltiokaan ei enää tiedä tai hallitse kaikkea teknologista tutkimusta maaperällään.

Miten tämä liikuttaa suomalaista talvimyrskyssä? Ei paljon mitenkään, toistaiseksi. Mutta tarkemmin tarkastellen voi kysyä onko kulttuurimme siirtymässä pois inhimillisistä yhteisöistä virtuaalisiin? Tietokoneet, internet ja vuorovaikutus on yhä enemmän ei-fyysistä. Ollaanko meitä verkottamassa teknologian avulla toisiimme siten, että normaali vuorovaikutus ei enää onnistu? Ovatko nämä ensi askelia pois inhimillisyydestä mekaanisuuteen? Mitä näyttöpäätteen ääressä oleminen tekee aivoille pitkällä tähtäimellä? Koska jos todetaan, että yhä teknologisempaan suuntaan tulee mennä, missä tulevat rajat vastaan? Tällöin aivoihin kytketty tietokone todellisuuden tehostajana yksi tapa edetä asiassa.

Ja transhumanistinen filosofia muuttuu realiteetiksi.

1. Future cyborgs: Human machine interface for virtual reality applications, Robert R. Powell, USAF, April 2007, Blue Horizons paper, Centre for strategy and technology, Air War College
http://www.au.af.mil/au/awc/awcgate/cst/bh_powell.pdf
2. http://en.wikipedia.org/wiki/Unethical_human_experimentation_in_the_United_States

2012 - Kasvu kääntyy laskuun?

5.1.2012 21:30 Usko Ahonen

2 kommenttia

Maapallon rajat tulevat joskus vastaan

Tämän päivän Avussa kerrottiin, kuinka vakavien tutkijoiden mukaan 2012 ei tule maailmanloppua. Tätä perusteltiin useamman aukeaman verran, kun Maia-kulttuurin tutkijoiden mukaan ajanjaksot alkavat ja loppuvat. Mitä maailmanloppu edes tarkoittaa, ja miten se tapahtuisi? Jokaisen maailma loppuu aikanaan. Ja jotakin todellista tulisi syntyä ensin kuolemista.

Ihmiselämä tuntuu olevan räpiköimistä tiedottomuuden tilassa ja sokeita ratkaisuja, ainakin seiskan lukijoille. Jatkuvuus ja kiinteä vakaa maailmankuva luo turvaa, vaikka se tai siinä olisi miehenmentäviä aukkoja. Kun yhteisesti toistetaan päätettyjä asioita, ne muuttuvat totuuksiksi. Tämä on inhimillistä ja ymmärettävää, kunhan terve maalaisjärki, oma intuitio ja aistihavainnot ovat varmistamassa asioita. Kommunismi romahti, kun ihmisiltä loppui usko. Voisiko maailmanloppu olla sitä, että usko loppuu nykyiseen todellisuusjärjestelmään?

Jos niin käy, niin mitä sitten?

Kyseinen skenaario ei ole mahdoton. Euro ja EU romahtavat ja hajoavat, Iranissa syttyy samalla massiivinen sota, jonka USA häviää ja ilmasto- ja muut katastrofit ajavat talouden megalamaan. Joudutaan palkanalennuksiin ja säännöstelyyn. Työttömyys nousee kymmeniin prosentteihin. Noin niinkuin aluksi. Suurin muutos olisi, kun kulutus ei voisi enää täyttää tyhjiötä sisällä. Sitä materialistisen, pyhyyden kokemukset hävittäneen maailman tyhjiötä.

Hieman toivon sellaista romahdusta. Se ehkä voisi korjata arvoja ja moraalia. Koska kestävää kehitystä ei maapallolla ole, ja tulee varmasti, ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti pehmeästi

Rasismi yhteiskunnallisena ongelmana

22.4.2012 19:03 Usko Ahonen 277 kommenttia

Kuva Palloliiton kampanjasta rasisti on reppana

Olen seurannut ihmetyksellä Usarissa valtoimenaan ilmenevää avointa rasismia ja erityisesti sen häpeilemätöntä lietsontaa. Ihmettelen, mihin helvettiin maailma on menossa? Mitä minulta on jäänyt huomaamatta, onko ns.maahanmuutto-ongelma todellakin räjähtynyt käsiin?

Näin ei ole tapahtunut.

Syyt liittyvät tieteellisestikin tutkittuihin rasismin syihin. Kyse on työttömyyden, rikkinäisten perheiden, päihdeongelmien ja yhteisöllisyyden katoamisen ongelmista. Perussuomalaiset olivat vaaleissa maahanmuuttokriittisiä, ja nyt mopo on karannut täysin käsistä. Järjestäytynyt mamuvastaisuus; siis hommaforum, muutos 2011 ja Suomen Sisu ovat aktiivinen polittinen voima, joka lietsoo tappiomielialaa maahanmuuttajien kotoutumisen estämiseksi. Heidän motiivinaan on kärjistää tiettyjä yhteiskunnallisia ongelmia, jotta omaa äärikansallista agendaa saadaan edistettyä. Se agenda on kyräilyn, nihilismin ja depression agenda. He ajavat kuvannollisesti saatanan asiaa.

Vahva, normaali ihminen ei ole rasistinen. Normaaliuteen liittyy kyky sietää erillaisuutta ja muita kulttureita myös lähiympäristössä. Tämä koetaan jopa rikkautena.

Rasististen asenteiden korjaamiseksi on puututtava yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka jo edellämainitsin. On vältettävä vastakkanasettelua mamuvastaisten kanssa. On pyrittävä avoimeen dialogiin. On pyrittävä yhteisöllisyyteen, joka on suurkaupungesta kadonnut. On otettava mallia hyvin toimivista kyläyhteisöistä.

Rasismin edessä ei saa passivoitua. Rasismi voitetaan, kun yhteisö toimii normalisti. Toisin sanoen, monet nyky-yhteisöt ovat sairaita. Sairauteen ei ole ratkaisuna fasismi, vaan rakkaus. Olemme kaikki taivallisen isämme lapsia. Jaamme saman kohtalon ihmisyydessä. Meidän tulisi tiedostaa tämä, ja tuntea yhteisöllisyyttä myös sen edessä.

Rasisti on reppana, jolle tulee näyttää punaista korttia. Rasismi häviää, kun ymmärräys omasta ihmisyydestä kasvaa. Oman ihmisyyden tunnistamiseen tulee kannustaa, ja siinä tulee auttaa. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ovat ratkaistavissa ja ne ratkaistaan. Pelko oman kulttuurin, identiteetin ja historian häviämisestä on epätosi. Suomalaisuus on vahva identiteetti, joka ei häviä, vaan kehittyy.

Hätä ei ole tämän näköinen.

Se oikea suhtautuminen Islamiin

18.5.2012 12:09 Usko Ahonen 101 kommenttia

Sekulaarinen, moderni Suomi on valtio, jossa asuvien on vapauksien vastapainoksi myös noudatettava lakeja. Uskonnonvapaus on ihmisoikeus, josta ei tule tai saa tinkiä. Sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota joidenkin uskontojen poikkeaviin tapoihin elää ihmisenä, tulisi mielestäni kiinnittää huomiota laillisuuteen.
Suomessa muslimina asuvan tulee noudattaa näitä sekulaarisen länsimaan lakeja samalla tavalla kuin muidenkin kansalaisten. Tämä on tietenkin päivänselvää. On rajapintoja, kuten esim. ympärileikkaus, jossa lain ja uskonnon välillä on olemassa ristiriitaa. Lainsäädännölliset ongelmat ratkaistaan dialogilla ja sopimalla. Minä en näe tässä mitään perustavanlaatuista yhteensovittamattomuutta.
Sharia-lakia tulee soveltaa Suomessa Suomen lainsäädännön mukaan. Tietenkään Suomen kansalaiset eivät saa olla eriarvoisessa asemassa suhteensa toisiinsa lainsäädännön suhteen. Näistä pelisäännöistä tulee sopia ja nämä tulevat olla myös maahanmuuttajien tiedossa.
Jakamattoman ja universaalin ihmisarvon kunnioittaminen on olennaista ja absoluuttisen tärkeää. Rasistisen äärisuuntausten, ja myös ääri-islamin torjuminen on yhteiskuntapolitiikan yksi tehtävistä. Avainasemassa on nuorison syrjäytymisen ehkäisy; työttömyyden torjunta ja yhteisöllisyyden vahvistaminen. Jos tätä ei tehdä, rasismi ja ääriuskonnollisuus vahvistuvat ja tuottavat uusia ongelmia.
Se että muualla maailmassa on suuria ongelmia maahanmuuttopolitiikassa ei merkitse sitä, että täällä tulisi olla samoin, tai että ongelmia ei voitaisi ratkaista.
Suuri erehdys on pessimismin ja tappiomielialan lietsonta, joka melko helposti voi johtaa yhteiskuntarauhan järkkymiseen, kuten esim. Ranskassa muutama vuosi sitten tapahtui.
Islam on suuri rauhan ja ystävyyden uskonto. Se on ihmiskunnan suurimpia rikkauksia. Muslimit ovat veljiämme ja siskojamme ja täten heitä tulee myös kohdella. Islam ei ole uhka länsimaille.
Todelliset uhkat ovat jossakin aivan muualla.

Ei armomurhalle

23.5.2012 19:28 Usko Ahonen 9 kommenttia

Vihreät on puoluepäätöksellään aikaansaanut armomurhakeskustelua, joka on sinällään hyvä asia. Rajanveto vallankäytössä on paikallaan, kun on esitetty hyvin perusteltuja vaateita armomurhan mahdollisuuden laillistamisesta niille sairaille, joiden kivunhoidossa ollaan liian epätyydyttävällä tasolla. Toisin sanoen, on olemassa pieni joukko ihmisiä, joilla on halu kuolla ja joiden pyyntöön hyvästä kuolemasta voitaisiin suostua.

Näkisin, että tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa ihmisarvo ylipäätään on kyseenalainen tähän ei voida suostua. On olemassa vakavasti vammaisia ja toisaalta itsetuhoisia ihmisiä, jotka tarvitsevat aktiivista hoitoa. Eutanasian salliminen tuhoaa pohjan ihmisyyden arvostukselta. Se on ns. slippery slope, eli tulisi ajan kanssa johtamaan käytännön laajenemiseen ja ihmisen tappamiseen löyhemmin perustein, kun nyt on puhuttu. Tätä armomurhan kannattajien on mahdotonta ymmärtää.

Eräs järjetön ja vastuuton seikka on sysätä ihmiselämän lopettaminen lääkärikunnan hartioille. Miksi ihmeessä ja millä perustein lääkärien tulisi osallistua kyseiseen eettisesti ja moraalisesti erittäin kyseenalaiseen toimenpiteeseen? Miten poliisin tulisi suhtautua armomurhaan? Entä oikeuslaitoksen? Kymmenien tuhansien masentuneiden, jotka ajattelevat itsemurhaa ehkä päivittäin. Ja niiden melkein tuhannen, jonka sen toteuttavat joka vuosi? Syvästi vammaisten ihmisten ja heidän omaistensa? Tässä asiassa ei ole mietitty asiaa aivan loppuun saakka, ainakaan vihreiden taholta.

Pidetään ihmisyydestä kiinni, vaikka markkinatalous haluaisikin arvottaa ihmiselämää jo hyödykkeenä, kokemuksena ja elämyksenä. Sitä se ei ole. Elämä on jotakin elämää suurempaa. Siinä on kipinä jumaluudesta ja ikuisuudesta. Rajat on vedettävä ja raja kulkee tässä. Armomurhaa ei tule sallia Suomessa.

Taivasten valtakunta on asennekysymys ?

4.6.2012 23:36 Usko Ahonen 56 kommenttia

Kuka uskoo enää Jumalaan? Rationaalinen ihminen, jolla on tieteellinen maailmankuva ei näe kristinuskossa muuta kuin historiallisen taakan, joka vääristää todellisuudenkuvaa näkymästä oikeana. Merkkejä Jumalasta ei juuri näy historiallisesti tai muutenkaan, vain ihmisen kyky toimia lajityypilliseen tapaan väkivaltaisesti ja irrationaalisesti. Monilla tiedevalistuneilla on jopa uskoa teknologian vapauttavaan vaikutukseen inhimillisen kehityksen askelmilla. Tätä voidaan pätevästi myös perustella sillä, että sekularisaatio on ilmeisimmin hyödyttänyt yhteiskuntaa; Länsimaat ovat inhimillisen kehityksen kärjessä. Toisaalta uskonnollinen fundamentalismi tuntuu jarruttavan kehitystä, esimerkkinä vaikkapa Iran.
Mielestäni henkisyydestä vieraantuminen ja Jumalan etsimisen hylkääminen kertoo ihmisyyden rappiosta.
Tosin itse pääsääntöisesti olen kriittinen kaikkia uskontoja kohtaan. Ne ovat olleet vallanpitäjien ohjauksessa ja välineinä, yleensä hirmutekojen yhteydessä lähinnä perusteluina rikollisille teoille. Toisaalta uskonnot kertovat ihmisyyden halusta löytää totuuksia oman olemassaolomme syistä. Useimmilla meistä on halu uskoa hyvyyteen ja suurempaan tarkoitukseen elämässä. Jotkin rukoilevat ja etsivät ohjausta, jotkin jopa väittävät tuntevansa Jumalan läsnäolon.
Useimmat eivät ehkä tätä tunne, vaan heidän elämänsä pyörii käytännöllisten asioiden ympärillä; Työ, perhe, ihmissuhteet ja taloudelliset asiat ovat ottaneet sijaa henkisyyden etsimiseltä. Materialismi on se hyväksytty uskonto tässä todellisuudessa. Jumalaa ei ole, ihmiset ovat eläimiä ja tiede kohta varmaankin selittää jo kaiken tarpeellisen. Tämä ajattelutapa tosin johtaa kyynillisyyteen, kovin helposti.
Itse muuten olen täysin vakuuttunut taivaallisen isän olemassaolosta. Mutta se ei ole tämän blogin aihe, vaan se, että Taivasten valtakunta on asennekysymys. Se nimittäin on.Jumalan valtakunta voi alkaa vaikka huomenna, jos ihmiset itse haluavat niin. Asia on kiinni halusta, tahdosta ja tavoitteista.
Miksi näissä asioissa pitäisi olla vaatimaton? Ihmiset ansaitsevat parasta. Otetaan yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi taivasten valtakunta. Siis sellainen maailman, jossa ei ole nälkää, epäoikeudenmukaisuutta tai vääryyttä. Jossa kaikki ovat onnellisia, aivan kaikki. Ja kaikissa maissa, kaikissa kulttuureissa, joka ainut ihminen.
Ei odoteta toisia tulemisia, profeetoita tai maailmanloppuja, vaan kääritään hihat ylös ja ruvetaan työhön.
Vai mitä?
Juolahti vain mieleeni, ajattelin vain ehdottaa..

Juha Sipilä herättää ajatuksia

11.6.2012 21:09 Usko Ahonen 12 kommenttia

Keskusta valitsi itselleen puheenjohtajan, joka ei ole suomalaisille tuttu. Hän ei ole erottunut julkisuudessa oikein suuntaan tai toiseen. Sipilä ei ole karismaattinen tai aatteen palossa elävä. Hän on diplomi-insinööri, uskovainen perheenisä, ehkä vähän kuin Flanders Simpsoneista. Minulle hän on kysymysmerkki, jonka vuoksi selasin läpi hänen kirjoittamansa lätyskän Suomi 2020-luvulla.
Tämä on saatavissa Sipilän kotisivuilta pdf-tiedostona. Minulle kirjan kautta Sipilä avautuu vihreään talouteen nojaavana poliitikkona, joka on perhekeskeinen ja pienyhteisöihin kannustava. Hänen puheensa kaikkialla elinvoimaisesta Suomesta kannattaa ottaa vakavasti, sillä kirjassa puhutaan juuri tästä, siis etätyöskentelystä ja vihreästä taloudesta. Puuyliopisto on mainittu myös ideana.
Sipilä pitää itseään modernina alkiolaisena. Tämän näen hyvänä asiana. Alkiolaisuus on pienen ihmisen puolella olemista kasvottomia voimia vastaan, kuten kapitalismia. Sitä Sipilä pitää kriisissä olevana, mitä se onkin. Elinkeinovapaus on sallittu asia, keinotteluvapaus ei. Tämä idea tuodaan esille.
Itse näen kokoomuksen olevan kovin businesshenkinen, kovien ja kylmien henkien puolue. Sipilää on pidetty jossakin lähellä kokoomusta olevana. En kirjan perusteella usko tähän. Sipilällä on hyvä asenne luontoon ja sen suojelemiseen, ekologisia ratkaisuja ylipäätään hän pitää politiikassa olennaisina. Sipilän kokemattomuus politiikassa on tässä mielessä hyvä asia, hänellä ehkä on tervettä idealismia ja luovuutta ratkaista asioita ihmisyyttä suojelevalla tavalla. Kristillisen moraalin näen myös hyvänä asiana, ja toivon että siihen ei liity hänessä suvaitsemattomuutta, joka monesti vaivaa ihmisiä uskossa.
Pelkona keskustan uudessa puheenjohtajassa on, että puolue vieraantuu ihmisten todellisuudesta, antautuu markkinavoimien johdettaviksi ja luovuttaa sen lopunkin itsemääräämisoikeudesta EU:lle. Kiviniemen johdossa tuli ainakin minulle sellainen olo, että kyse Keskustassa oli kokoomuksen laimennetusta versiosta. Perussuomalaiset yhteiskuntakritiikissään ovat saaneet kaikupohjaa äänestäjistä, kyse oli myös protestista erityisesti silloista Keskustan politiikkaa vastaan. Ja kritiikki tuli syystä, Kiviniemi ei riittävästi reagoinut siihen, eikä ollut vakuuttava pääministerinä, vaan Kokoomuksen vietävänä.
Jos Sipilä epäonnistuu työssään, Keskusta kuihtuu pois. Sille ei ole tilaa porvaripuolueiden kentässä, jossa Kokoomus on ykkönen. Jos Sipilä lupaustensa mukaan on alkiolainen, puolue voi menestyä. Perussuomalaisilla oli mahdollisuus kehittyä oikeaksi alkiolaiseksi puolueeksi, mutta se hirtti itsensä ihmisoikeuskysymyksiin. Soinin välinpitämättömyys on suorastaan rikollista. Toivon että voisin äänestää Keskustaa seuraavissa vaaleissa. Toivon että olisi olemassa ihmisarvon puolue, kun muut puolueet eivät tunnu asiasta kovin välittävän. Muuten vaihtoehdot ovat kovin vähissä.

Juha Sipilä herättää ajatuksia

11.6.2012 21:09 Usko Ahonen 12 kommenttia

Jouduin tänään viharikoksen uhriksi

1.7.2012 23:02 Usko Ahonen 103 kommenttia

Tänään n. klo. 22.10 olin kävelemässä Iisalmen Mcdonaldsista hampurilaispussin kanssa. Tätä ennen olin ollut Kyllikinrannassa lava-tansseissa, jossa olin nauttinut hyvästä naisten tanssiseurasta.
Tällöin tuntematon, siilitukkainen, syrjäytyneen näköinen mieshenkilö yllättäen potkaisi minua kovaa vatsaan säärellä. Isku tuli sivusta ja täysin yllättäen. Huusin tekijälle mikä sinulla on hätänä, ja en ole koskaan tavannut sinua. Kyseinen henkilö osoitti minua etusormellaan ja sanoi kovalla äänellä ja määrätietoisesti, että minut tullaan varmasti tappamaan. Tässä vaiheessa miehen seurassa ollut tyttö yritti rauhoittaa miestä, ja myös onnistui tässä siten, että pääsin poistumaan paikalta ilman väkivaltaa.
Soitin hätäkeskukseen, joka ilmoitti poliisille. Poliisi toimi tässä tapauksessa ripeästi, ystävällisesti ja asiallisesti. Poliisi varmisti ilmoittamani tunnistusmerkit, ja jatkoi kertomalla, että mies on toistaiseksi pidätetty. Ilmoitin, että minulla ei ole vaatimuksia asian suhteen.
En ole koskaan aikaisemmin joutunut tällä tavalla väkivallan kohteeksi. Minulle on täysin käsittämätöntä, että tuntematon nuori mies uhkaa tappavansa minut. Mainittakoon, että minulla ei ole omassa tiedossani Ylä-Savossa varsinaisia vihamiehiä. En ole tietääkseni riidoissa kenenkään kanssa, lukuunottamatta tavallisia pieniä kaunoja.
Oletan, että tapaus on viharikos, ja liittyy Uudessa Suomessa ollesiin rasisminvastaisiin ja muihin kirjoituksiin. Minähän olen kirjoittanut omalla kuvallani. Lisäksi Iisalmi on perinteisesti yksi Suomen väkivaltaisimpia kaupunkeja.
Mutta jos minut onnistutaan murhaamaan tästä tai muista syistä, lukekaa aikaisempia kirjoituksia tietyllä kunnioituksella. Silloin minusta on tullut ihan oikea marttyyri ihmisoikeusasioissa.
Eihän sitä koskaan tiedä, mitä oikean tapahtuu, näköjään.