Pari ajatusta kuolemasta
Kuolema modernissa maailmassaModernissa länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole mitään todellista käsitystä kuolemasta tai siitä , mitä kuollessa tai kuoleman jälkeen tapahtuu. Opetetaan “tieteen” illuusiota,; Kuolema merkitsee kaiken loppumista ja menettämistä. Tämä johtaa siihen, että suurin osa elää joko kuoleman kieltämisen tai kuolemanpelon vallassa.
Toinen tapa suhtautua asiaan on naivius; Olla huolettoman hilpeä ja ajatella, että jostain selittämättömästä syystä kuolema juuri heidän kohdallaan järjestyy parhain päin eikä siitä tarvitse olla huolissaan. Näin ajatellaan kunnes se sattuu omalle kohdalle. Olemisen sietämätön keveys? Molemmat ovat kaukana asian todellisesta merkityksestä.
Kaikki maailman hengelliset tradition ovat ilmaisseet selvästi, että kuolema ei ole loppu. Kaikilla niillä on oma näkemyksensä tulevasta. Mutta näiden opetuksista huolematta moderni yhteiskunta on enimmäkseen hengellistä autiomaata, jossa kuvitellaan, että tämä elämä on kaikki mitä on. Useimmilla ei ole uskoa kuolemanjälkeisyyteen, ja heidän elämänsä on vailla perimmäistä merkitystä.
Lietsooko kuolemanpelko jopa elinympäristön tuhoamista? Hedoniaa ja narsismia varmastikin. Ja sen kyllä huomaa. Buddhan mielestä elämää tulisi käyttää kuolemaan valmistautumiseen. Voisimme tässä ja nyt etsiä elämäämme tarkoitusta. Tehdä jokaisesta hetkestä tilaisuus muuttua ja valmistautua. Koko sydämmestä, täsmällisesti ja rauhallisin mielin, kuolemaan ja ikuisuuteen. Elämä ja kuolema ovat yksi kokonaisuus.
Suosittelen tutustumaan esim. Tiibettiläiseen kuolleiden kirjaan. Toinen hyvä on Tiibettiläinen kirja elämästä ja kuolemasta, josta ylläolevat ajatukset ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti