Taivasten valtakunta on asennekysymys ?
Kuka uskoo enää Jumalaan? Rationaalinen ihminen, jolla on tieteellinen maailmankuva ei näe kristinuskossa muuta kuin historiallisen taakan, joka vääristää todellisuudenkuvaa näkymästä oikeana. Merkkejä Jumalasta ei juuri näy historiallisesti tai muutenkaan, vain ihmisen kyky toimia lajityypilliseen tapaan väkivaltaisesti ja irrationaalisesti. Monilla tiedevalistuneilla on jopa uskoa teknologian vapauttavaan vaikutukseen inhimillisen kehityksen askelmilla. Tätä voidaan pätevästi myös perustella sillä, että sekularisaatio on ilmeisimmin hyödyttänyt yhteiskuntaa; Länsimaat ovat inhimillisen kehityksen kärjessä. Toisaalta uskonnollinen fundamentalismi tuntuu jarruttavan kehitystä, esimerkkinä vaikkapa Iran.
Mielestäni henkisyydestä vieraantuminen ja Jumalan etsimisen hylkääminen kertoo ihmisyyden rappiosta.
Tosin itse pääsääntöisesti olen kriittinen kaikkia uskontoja kohtaan. Ne ovat olleet vallanpitäjien ohjauksessa ja välineinä, yleensä hirmutekojen yhteydessä lähinnä perusteluina rikollisille teoille. Toisaalta uskonnot kertovat ihmisyyden halusta löytää totuuksia oman olemassaolomme syistä. Useimmilla meistä on halu uskoa hyvyyteen ja suurempaan tarkoitukseen elämässä. Jotkin rukoilevat ja etsivät ohjausta, jotkin jopa väittävät tuntevansa Jumalan läsnäolon.
Useimmat eivät ehkä tätä tunne, vaan heidän elämänsä pyörii käytännöllisten asioiden ympärillä; Työ, perhe, ihmissuhteet ja taloudelliset asiat ovat ottaneet sijaa henkisyyden etsimiseltä. Materialismi on se hyväksytty uskonto tässä todellisuudessa. Jumalaa ei ole, ihmiset ovat eläimiä ja tiede kohta varmaankin selittää jo kaiken tarpeellisen. Tämä ajattelutapa tosin johtaa kyynillisyyteen, kovin helposti.
Itse muuten olen täysin vakuuttunut taivaallisen isän olemassaolosta. Mutta se ei ole tämän blogin aihe, vaan se, että Taivasten valtakunta on asennekysymys. Se nimittäin on.Jumalan valtakunta voi alkaa vaikka huomenna, jos ihmiset itse haluavat niin. Asia on kiinni halusta, tahdosta ja tavoitteista.
Miksi näissä asioissa pitäisi olla vaatimaton? Ihmiset ansaitsevat parasta. Otetaan yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi taivasten valtakunta. Siis sellainen maailman, jossa ei ole nälkää, epäoikeudenmukaisuutta tai vääryyttä. Jossa kaikki ovat onnellisia, aivan kaikki. Ja kaikissa maissa, kaikissa kulttuureissa, joka ainut ihminen.
Ei odoteta toisia tulemisia, profeetoita tai maailmanloppuja, vaan kääritään hihat ylös ja ruvetaan työhön.
Vai mitä?
Juolahti vain mieleeni, ajattelin vain ehdottaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti