maanantai 17. syyskuuta 2012

HMISKUNNAN SUURIN UHKA?

2.1.2012 22:08 Usko Ahonen 15 kommenttia

Teknologian kehitys tuo mukanaan kauhukuvia


Viime vuosisadan loppupuolella filosofinen suuntaus nimeltään transhumanismi sai merkittävää huomiota, ja myös Suomeen perustettiin transhumanistinen yhdistys.  Tämän aatteen mukaan on kannatettavaa pyrkiä ”parantamaan” inhimillisiä ominaisuuksia teknologian avulla.  Esimerkiksi genetiikan, nanoteknologian ja informaatio- ja kognitiotieteiden avulla ihmisestä luotaisiin parannettuja versioita, jolloin esim. elinikää pidennettäisiin ja ihmisen tietoisuutta voitaisiin tehostaa teknologian avulla. Esim. filosofi Francis Fukujama tuomitsee transhumanismin maailman vaarallisempana aatteena. Siinä ihmisyys nähdään taakkana, jonka teknolgia poistaa.

Nämä ajatukset kuulostavat tieteissaduilta. Mutta todellisuudessa asialla on hyvin vakava puoli. Tästä esimerkkinä otan majuri Powellin (1) esitelmän sotateknologian tavoitteista tulevina vuosikymmeninä. Tässä kerrotaan USA:n yksityisen sotateollisen kompleksin ottaneen tavoitteeksi supertietokoneiden ja inhimillisen tietoisuuden naittamisen. Mielikuvituksellinen, mutta reaalinen tarkoitus on tehostaa yksittäisen sotilaan taistelukelpoisuutta aivo-kone liittymillä.  Virtuaalitodellisuudesta on tarkoitus luoda niin todellinen, ettei sitä voi erottaa muusta todellisuudesta. Luonnollisesti eettinen pohdiskelu jää vähemmälle Powellin esitelmässä, jossa todetaan että asia voi kohdata jonkinasteista vastustusta julkisessa mielipiteessä.

Historiallisesti ihmisarvolla ei ole ollut merkitystä tieteellisissä kokeissa esim. USA:ssa (2). Kyseiset kokeet ja kehitystyö tehdään huippusalaisissa tutkimuslaitoksissa. Ilmeisesti ihmiskunta on tarkoitus laittaa tapahtuneiden tosiasioiden eteen, kun kohtaamme ensimmäisen cyborgin, ja ehkä ihmisyyden lopun. Transhumanistinen futuristi Raymond Kurzweil puhuu singulariteetistä, tilasta, jossa supertietokoneet ja inhimillinen tietoisuus kollektiivisesti kohtaavat ja sulautuvat toisiinsa verkottuneessa universumissa.

Luonnollisesti tämän ei pidä antaa koskaan tapahtua. Voihan olla, että teknologisesti kyseinen ajattelu on muutenkin mahdotonta. Tosiasia kuitenkin on, että mitä tulee vaikutusmahdollisuuksiin, ne ovat vähäiset. Yritä kertoa salaisille yksityisille tutkimuslaitoksille, että Helsinki-sopimus vuodelta 1964, YK:n ja muiden instanssien sopimukset kieltävät moisen tieteellisen toiminnan. Viesti tuskin menisi perille. On hyvin perustein epäilty, että USA:n liittovaltiokaan ei enää tiedä tai hallitse kaikkea teknologista tutkimusta maaperällään.

Miten tämä liikuttaa suomalaista talvimyrskyssä? Ei paljon mitenkään, toistaiseksi. Mutta tarkemmin tarkastellen voi kysyä onko kulttuurimme siirtymässä pois inhimillisistä yhteisöistä virtuaalisiin? Tietokoneet, internet ja vuorovaikutus on yhä enemmän ei-fyysistä. Ollaanko meitä verkottamassa teknologian avulla toisiimme siten, että normaali vuorovaikutus ei enää onnistu? Ovatko nämä ensi askelia pois inhimillisyydestä mekaanisuuteen? Mitä näyttöpäätteen ääressä oleminen tekee aivoille pitkällä tähtäimellä? Koska jos todetaan, että yhä teknologisempaan suuntaan tulee mennä, missä tulevat rajat vastaan? Tällöin aivoihin kytketty tietokone todellisuuden tehostajana yksi tapa edetä asiassa.

Ja transhumanistinen filosofia muuttuu realiteetiksi.




1. Future cyborgs: Human machine interface for virtual reality applications, Robert R. Powell, USAF, April 2007, Blue Horizons paper, Centre for strategy and technology, Air War College
http://www.au.af.mil/au/awc/awcgate/cst/bh_powell.pdf
2. http://en.wikipedia.org/wiki/Unethical_human_experimentation_in_the_United_States
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)