Rasismi yhteiskunnallisena ongelmana
Olen seurannut ihmetyksellä Usarissa valtoimenaan ilmenevää avointa rasismia ja erityisesti sen häpeilemätöntä lietsontaa. Ihmettelen, mihin helvettiin maailma on menossa? Mitä minulta on jäänyt huomaamatta, onko ns.maahanmuutto-ongelma todellakin räjähtynyt käsiin?
Näin ei ole tapahtunut.
Syyt liittyvät tieteellisestikin tutkittuihin rasismin syihin. Kyse on työttömyyden, rikkinäisten perheiden, päihdeongelmien ja yhteisöllisyyden katoamisen ongelmista. Perussuomalaiset olivat vaaleissa maahanmuuttokriittisiä, ja nyt mopo on karannut täysin käsistä. Järjestäytynyt mamuvastaisuus; siis hommaforum, muutos 2011 ja Suomen Sisu ovat aktiivinen polittinen voima, joka lietsoo tappiomielialaa maahanmuuttajien kotoutumisen estämiseksi. Heidän motiivinaan on kärjistää tiettyjä yhteiskunnallisia ongelmia, jotta omaa äärikansallista agendaa saadaan edistettyä. Se agenda on kyräilyn, nihilismin ja depression agenda. He ajavat kuvannollisesti saatanan asiaa.
Vahva, normaali ihminen ei ole rasistinen. Normaaliuteen liittyy kyky sietää erillaisuutta ja muita kulttureita myös lähiympäristössä. Tämä koetaan jopa rikkautena.
Rasististen asenteiden korjaamiseksi on puututtava yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka jo edellämainitsin. On vältettävä vastakkanasettelua mamuvastaisten kanssa. On pyrittävä avoimeen dialogiin. On pyrittävä yhteisöllisyyteen, joka on suurkaupungesta kadonnut. On otettava mallia hyvin toimivista kyläyhteisöistä.
Rasismin edessä ei saa passivoitua. Rasismi voitetaan, kun yhteisö toimii normalisti. Toisin sanoen, monet nyky-yhteisöt ovat sairaita. Sairauteen ei ole ratkaisuna fasismi, vaan rakkaus. Olemme kaikki taivallisen isämme lapsia. Jaamme saman kohtalon ihmisyydessä. Meidän tulisi tiedostaa tämä, ja tuntea yhteisöllisyyttä myös sen edessä.
Rasisti on reppana, jolle tulee näyttää punaista korttia. Rasismi häviää, kun ymmärräys omasta ihmisyydestä kasvaa. Oman ihmisyyden tunnistamiseen tulee kannustaa, ja siinä tulee auttaa. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ovat ratkaistavissa ja ne ratkaistaan. Pelko oman kulttuurin, identiteetin ja historian häviämisestä on epätosi. Suomalaisuus on vahva identiteetti, joka ei häviä, vaan kehittyy.
Hätä ei ole tämän näköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti